Pennut tulevat huomenna jo kolmen viikon ikään. Tällä viikolla on tapahtunut vaikka mitä, sekä hyvää että huonoa.

Tiistaina Lilli sairastui kalkkikramppiin ja olimme sen kanssa oikeastaan koko päivän tiputuksessa eläinlääkärissä. Ilmeisesti kalkkikramppi oli tehnyt tuloaan jo useamman päivän, mutta oletin äidin vaisun olemuksen johtuvan lähinnä näistä kamalista helteistä. Onneksi pennut ovat niin lihavia, että niillä olikin vähän varaa olla rajoitetulla ruokinnalla.  

Lillin olemus on nyt muuttunut, se syö hyvin ja lisäksi se saa kalsiumkarbonaattia päivittäin. Pennutkin kasvavat tasaisesti, mutta painonnousu ei ole enää niin räjähdysmäistä. Ei ole ihme, että narttu saa kalkkikrampin, jos se nirsoilee ruoan kanssa ja lisäksi kuusi pentua imee sen niin kuiviin, että parhaimmillaan (tai pahimmillaan) paino nousi keskimäärin 100 g vuorokaudessa.

Sitten niihin iloisiin asioihin. Pennut kehittyvät huimaa vauhtia ja siellä alkaa olla aikamoinen murina leikkiaikana päällä. Voipi olla,että pentulaatikossa on kasvamassa isänsä veroisia ketunkauhuja. Luonnetta tuntuu olevan vaikka naapureille asti.

Torstaina leikkasin pentujen kynnet, kun olivat kasvaneet jo tosi pitkiksi. Eli kauneudenhoitotreenit on aloitettu.

Lisäksi torstaina pentulaatikon etureuna otettiin kokonaan pois ja pennut saivat koko kylppärin käyttöönsä. Paperille pissaaminen sujuu jo tosi hyvin.

Seuraavassa pennut esittäytyvät lähikuvissa:

Jerriman Alligaattori, pentueen vaalein ja kurttuisin. Naamassa on nahkaa kuin sharpeilla

Jerriman Anselmi, pentueen suurin ja ahnein

Jerriman Atleetti, koko pentueen tummin

Jerriman Apila, pienin tytöistä

Jerriman Anelma, tytöistä suurin ja kovaäänisin

Jerriman Aniliini (jonka nimi saattaa vielä muuttua)